Ensimmäinen työviikko hurahti vauhdilla ja oli kiva huomata, että ehkä minä sittenkin olen vähän kartalla mitä päiväkodissa tapahtuu. Erittäin mukava työviikko oli! Omia lapsia on valtavan iso ikävä. Onneksi minun poika kävi torstaina hetken meillä. Heillä on omat elämät ja tämä maalaiselämä ei ole millään muotoa kutsuva. Minulle tämä on niin suuri voimavara ja rauhan tuoja, että toiveeni on, ettei minun tarvitse enää koskaan muuttaa lähemmäksi muita ihmisiä. Meidän molempien työ on hektistä ja päivän aikana on useita kymmeniä kohtaamisia ihmisten kanssa. Kotona elämä tasapainottaa työtä.
Tämän viikonlopun olemme ajatelleet levätä. Katsomme Vikings-sarjaa (kausi 2 menossa), teemme hyvää ruokaa, kalastamme ja puhumme, puhumme ja puhumme. Tuntuu, että viikolla ei jää riittävästi aikaa keskustelulle. Ai niin…
Niko tilasi meille http://www.woodjewel.com/ puukot. Puukkohippaset ei kuulu viikonlopun suunnitelmiin, mutta seuraava teurastus sujuu varmaan vähän helpommin. Poikani teki minulle puukon, jota käytin viimeksi, mutta se ei ihan joka tilanteessa ollut sopiva. Nyt pitäisi olla kaikki kunnossa siihenkin työhön.
Villasukkien neulominen kiinnostaisi taas. Aina se iskee syksyllä ja vie mukanaan. Lankojen ostokiellossa olen (olen itse asettanut sen itselleni) edelleen ja en saa edes mennä kaupassa lankahyllylle. Nyt täytyy ensin neuloa lankavarastot tyhjiksi.
