Kuvassa on Puutteela kauan sitten. Silloin täällä on eletty viljellen maata ja hoitaen karjaa ja muita eläimiä. Vanhoista papereista näkee, että tilallinen Heikki Hiltunen on jopa palkittu lypsykarjan kasvatuksesta. Olga-vaimo on ollut lempeä emäntä, joka on tuonut joululahjat naapurien lapsillekin. Edelleen tämä Puutteela on puheissa Hiltusen paikka, ”Nämä on niitä siitä Hiltusen paikalta.”. Paljon on maailma noista ajoista muuttunut, eikä välttämättä pelkästään hyvään suuntaan.
Aamulla käytimme Lukaa metsässä ja voihan hevoskoira sentään. Mitenhän tämä asia olisi hoidettu Heikin ja Olgan aikaan, kun nyt tutkapanta näyttää koiran reitin kännykällä ja sitten taas auton nokka kohti hevosaitauksia. Ensin näytti hyvältä ja Luka haki ihan niin kuin pitääkin, mutta sitten taas tuli hevoset mieleen ja silloin läks. Onneksi Niko sai kiinni ja todennäköinen vaaratilanne meni ohi. Kauhulla hirvenmetsästystä odotellen. Tänä vuonna en aio ladata Ultracom-sovellusta puhelimeeni. Säästän omia hermojani, sillä tässä jos missä tieto lisää tuskaa.
Metsästä löytyy nyt paljon puolukoita ja nyt ne ovat kypsiä. Me ei olla vielä(kään) niitä kerätty, odotellaan vähän viileämpää säätä. Mustikat ovat myös nyt isoja ja mehukkaita. Ja hirvikärpäset! Jo metsän reunassa alkaa kuulua ropina oikealta ja vasemmalta, edestä ja takaa. Nyt taitaa tulla tauko metsäretkille.
Kesäkurpitsoja tulee edelleen hyvään tahtiin ja teimme iltaruuaksi täytetyt kesäkurpitsat. Nam! Näihin saa hyvin laitettua ne pikku nökköset jääkaapista, mitkä muuten menisivät todennäköisesti koirille makupaloiksi.
