Perjantaina saimme meidän traktorin takaisin kytkinhuollosta ja voihan onnea. Äänikin on kuin hunajaa! Kylläpä nyt kelpaa ajella polttopuut liiteriin ja tehdä syksyn peltotyöt.
Tai ihan vain katsella tuvan ikkunasta tuota kaunokaista. Laskua vielä odotellaan, mutta kiitos jo nyt Saken pajalle. https://m.facebook.com/sakenpaja/
Perjantai-iltana kävimme katsomassa auringonlaskua, eiku siis teeriä. Mutta taivas oli taas niin NIIN kaunis ja kaupunki järvineen kaukana kaukana jossain näytti rauhallisen uinuvalta. Tiedän, että sitä se ei todellisuudessa ollut, mutta voihan sitä niinkin kuvitella.
Kun olimme lähdössä iltaretkelle niin kävimme Pontuksen ja Lukan luona ja pojat olivatkin oma-aloitteisesti siirtyneet yhteisasumiseen. Tämä on ollut odotettavissa, mutta että jo nyt. Laitoimme pojat kuitenkin vielä omiin yksiöihinsä ja täytyy vain toivoa, ettei seuraava kaivanto ole häkistä ulospäin.
Lauantaiaamuna kävimme katsomassa Ryhälänmäen metsäkanalintutilannetta. Kyllä siellä oli muutamia ja sinne jäivät. Toisella kertaa sitten. Sade sotki vähän meidän suunnitelmia, kun ajatuksena oli istua Paten kanssa passissa kahvia siemaillen. Toisella kertaa sitten sekin. Minä suren aina noita avohakkuita ja niitähän nykyään riittää. Toivottavasti ymmärrys siitä asiasta vielä joskus muuttuu.
Kasvihuoneessa pitäisi nyt tapahtua ihmeitä. Lämpöä ja valoa tarvittaisiin vielä, että tomaatit kysyisivät. Chilien kasvatus saa ensi vuodelta jäädä. Pitkään kestävä taimien kasvatus ja pienissä tiloissa siirtely ei ole viisasta.
Pienen pieni sipulisato (niin kooltaan kuin määrältäänkin) on kuivumassa. Työkaverilta sain omenoita ja nyt kuivurissa hurisee monta kerrosta omenoita herkutteluhetkiä varten.
