Aika kuluu liian nopeasti

Ei tarvita kuin muutama muuttuja, kun aika häviää johonkin. En edelleenkään ole sitä mieltä, että meillä olisi ollut kiire, mutta johonkin viikko vierähti. Joka päivä, kun ajan kotiin minulle tulee jokin uskomattoman suuri rauhallisuuden tunne ja laskeudun eri maailmaan kuin mitä kaupungissa on. Täällä on levollisuus, vaikka tekemistä kyllä riittää yllin kyllin, jos niin tahtoo.

Kotimatkalla

Niko on käynyt kanalintumetsällä välillä Paten tai Pontuksen kanssa, mutta välillä myös yksin. Niillä reissuilla on mukaan tarttunut kanttarelleja, suppilovahveroita ja mustatorvisieniä. Osa sienistä meni kuivurin kautta säilöön ja osasta Niko teki sienikastiketta. Minä en osaa vieläkään syödä sieniä.

Pate odottaa Nikoa kotiin. Ja taas ikkunat on kirsun jälkiä täynnä.

Arkena teimme kaneille myrskysuojia, siirsimme kanat sisälle, varauduimme puiden kaatumisiin ja pitkiin sähkökatkoihin. Meidän kohdalla myrsky oli aika vaisu ja tuhoilta vältyimme, vain lyhyt sähkökatko oli ja meni. Niko otti aamulla kuitenkin työmatkalle moottorisahan mukaan ja se tuli tarpeeseen. Työmatka olisi venynyt entistäkin pidemmäksi, jos hän olisi joutunut kiertämään takaisinpäin ja toista reittiä töihin.

Este Nikon työmatkalla

Nuorin lapsistani kävi täällä ja oli kiva nähdä hänet. Ikävä lapsia kohtaan vaivaa välillä musertavan kovana ja välillä vähemmän. Heillä on omat elämät ja se täytyy minunkin ymmärtää. Onneksi elämä on muuten onnellista ja rikasta.

Lauantaiaamuna kävimme juomassa kupposet kahvia metsässä hyvin hyvin piilossa. Eli siis kävimme teerimetsällä. Teerenkuvat siimoilla puihin, piilon rakennus, kahvikuppi ja voileipä esille. Ja siinäpä se! Heti 6.30 jälkeen, kun kaikki oli valmista kaksi teertä laskeutui lähipuuhun ja siihenpä Niko lopsautti ne. Myöhemmin vielä tuli yksi lisää. Pate oli innoissaan ja onnellinen, kun sai olla mukana.

Lauantaiaamuna Ryhälänmäessä

Kuten olen jo useasti kertonut, me elämme täysin metsän keskellä. Niinpä aivan pihamme vierestä oli tallustellut hirvi tien yli ja riistakameraan tallentui taas ilvesemo poikastensa kanssa. Susi on myös jo aika lähellä, mutta onneksi kaikkien eläinten pitäisi olla turvassa. Näyttää siltä, että se on matkalla kuitenkin Runnille päin ja ohittaa näin ollen meidän seudut. Pontus ottaa jo metsässä etaisyyttä Nikoon ja tekee omia lenkkejään, se vähän huolestuttaa.

Ilvesemo poikasineen

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s