Yllytyshullun opintomatka oman mielen syövereihin

11. syyskuuta sain sähköpostia Annireetalta ja Päiviltä viidakkomaalauksen tiimoilta. He pyysivät minulta työtä, jossa olisi palmuja, tulivuori, vesiputous, apila (sini-puna-kelta-vihreä), perhonen… Innostuin heti valtavasti ja koin itseni etuoikeutetuksi saadessani tehdä tuon työn. Aluksi ajatuksenani oli liittää siihen myös aplikoimalla osioita, mutta työn edetessä ajatus muuttui. Syke nousi ja ideat virtasivat. En todellakaan kokenut osaavani maalata, koska Niko on meillä se taidemaalari, mutta juuri hänen tuellaan uskalsin heittäytyä haasteeseen. https://youtu.be/8mPGwtQ87Ws Maalausmatka oli mukaansatempaava ja tunnerikas. Värit ja siveltimen vedot kulkivat joka hetki mukana ja katsoinpa sitten pientä kuihtuvaa kukkaa maassa tai taivaalle piirtynyttä pilvijuovaa, ajatukset siirtyivät pakonomaisesti maalattavaan työhön. Luova työ on parhaimmillaan matka omaan itseen ja tämä oli juuri sellainen. Minulle on ollut aina vaikeaa tuoda julki omaa käsillä tekemistäni. Mielestäni se ei ole koskaan riittävän hyvää ja kuitenkin jollain kieroutuneella tavalla haluan näyttää, että katso mitä minä sain aikaan. Niko on ollut kannustava niin kuin aina minun tehdessä jotain, mutta samalla myös rohkeasti antanut parannusideoita ja vinkkejä. Nyt työ on tehty ja aamulla on jäähyväisten aika tuolle työlle.

Työ on valmis!!!

Aluksi on vaikeaa tehdä toiselle, koska täysin toisten ihmisten ajatuksiin on mahdotonta päästä. Ymmärtäisi edes omia ajatuksiaan välillä… Maalaus kirkastui lopullisesti, kun työni puolesta pääsin Päivin ja Annireetan tunnekoulutukseen. Vaikka aluksi nurisin aamuihmisenä iltakoulutusta ja sitä, että olisin halunnut olla Nikon kanssa kotona, lopputulema oli hyvä hyrinä ja pään surina. Illalla kertasin Nikolle koulutuksen antia ja mietimme yhdessä miten koulutuksessa tulleet asiat voisivat nivoutua meidän parisuhteeseen. Päivi ja Annireeta aloittavat myös meidän päiväkodissamme lapsille tunnekasvatusryhmät ja maalaus kulkee heidän mukanaan myös siellä. Tiedän jo nyt, että sitten myöhemmin nähdessäni maalauksen ja jätettyäni sille hyvästit en koe sitä enää omakseni. Se tulee olemaan etäinen ja vieras, kuva kuvien joukossa.

Tutustuin Päiviin jo aiemmin aikaisemmassa työpaikassamme, mutta Anniretaan tutustuin vasta viime kesänä päiväkoti Simpukan kesäpäivystyksessä. Heillä on lumoava ote tuottaa iloa ja herätellä uinuvat ajatukset hereille. Olenkin sitä mieltä, että heidän yrityksensä https://www.oiiloa.com/ on todellakin iloa! Kiitollisena jätän jäähyväiset tunteiden viidakolle ja laitan siveltimet lepäämään ja odottamaan uusia ideoita.

Tähän on siis mennyt minulta aikaa. Onhan tämäkin ollut nyt osa Puutteelan elämää ja ilman Nikon tukea en olisi millään ehtinyt tehdä työtä. Nyt on kuitenkin hyvä suunnata ajatukset Puutteelaan ja sen syystöihin. Tuntuu hyvältä palata arkeen takaisin. Taidankin ihan leipoa pitkästä aikaa pullaa sen kunniaksi!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s