Sairastupa

Pate osaa nauttia

Minä nyt sitten sairastan. Eilen luin töissä lapsille ja ääni hiipui ja hiipui ja hiipui. Kurkkuun sattui jo aiemmin, mutta kuka viisas se nyt osaa sanoa, että milloin pitää sännätä pää kolmantena jalkana töistä pois ja milloin ei. Kun olin hiljaa, ääni palaili ja sitten ei enää auttanut sekään. Nyt sitten ollaan hiljaa ja köllötellään. Nikon mielestä ei ole kivaa, että olen hiljaa ja tavallisesti en kyllä todellakaan ole. Pojat nauttii läsnäolostani ja enhän minä raaskinut sanoa, että sänkyyn ei tulla. Kävin tänään jo korona-testissäkin, kun työ on ihmisten parissa toimimista. Huomenna saan jo tulokset, mutta enpä usko, että tämä on sitä. Lihas- ja pääkivun lisäksi tämä koskee ehkä eniten sieluun. Mistähän ihmeestä se valtavan suuri syyllisyys juontaa juurensa. Luulenko oikeasti olevani niin täydellisen korvaamaton, ettei työ- tai kotielämä kulje eteenpäin ilman minua?

Uusi koppi kanille

Niko hellii ja hoivaa minua. Hän on hakenut minulle lääkkeitä, laittanut ruokaa ja mieleni piristykseksi rakensi kanille kopinkin. Ja minä vaan torjotan, puhisen ja ähisen.

Tämän aamun saalista

Kun minä ja pojat (Reino ja Pate) jäimme vielä köllöttelemään Niko oli jo metsällä ennen töiden alkua. Teeripaistia taas tiedossa. Lisäksi äsken koiria kävellyttäessään hän oli taas löytänyt uuden sienipaikan. Siispä kuivuri hurisemaan ja pannu tirisemään. Asumme melkoisen aarreaitan keskellä.

Niko löysi näitä vielä lisää
Ihan hyvä sienisaalis pikapyrähdyksellä

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s