Onnellisuus

Onnenavaimia…

Mitä onni on? Mistä tietää, että on jossakin hetkessä onnellinen? Minä tiedän, että tänään minä koin sellaisen onnellisuuden tunteen, jota en ole kokenut pitkään aikaan. Ja tällä en tarkoita sitä, ettenkö olisi ollut onnellinen useastikin ja lähes koko ajan perusonnellinen. Mutta tämä onnellisuuden tunne olikin sitä laatua onnea, mitä perhe, eläimet, Puutteela, kasvit, työn tuoma flow tai edes Niko eivät pysty tuomaan. Tämä on omalla tavallaan ainutlaatuista, harvinaista ja aidointa mitä kodin ulkopuolella voi olla. Jotta tekin voitte ymmärtää mitä tarkoitan, kuvaan tämän päivän kulun ja sen tuomat tunteet.

Aamulla astahdimme pirttiin ja pirtin täytti herkullinen lihan tuoksu. Leivinuunissa oli yön yli hautunutta kania ja hirveä. Aamukahvin jälkeen nyhdimme kanit ja hirvet tarjoiluastioihin. Niko imuroi pikaisesti ja lähti hirvimetälle (pettymään taas kerran, vaikea laji) ja minä jatkoin valmisteluja. Siivoilin ja siistin, tein salaatin, kermaperunoita, karpalokiisseliä ja katoin pöydän valmiiksi. Välillä kävin laittelemassa saunaan tulet pataan ja kiukaaseen. Hain lisää puita ja välillä taas vähän siivoilin ja järjestelin sisällä. Jo tuolloin tunsin levollista onnea ja rauhaa. Vaikka puuhaa oli aamupäiväksi ja aika kului nopeasti, halusin sen kaiken tehdä ja tein sen ilolla. Kello 10.58 päräytti pihaan minun ihanaakin ihanammat työkaverit edellisestä työpaikasta. Se miten meillä aikanaan sujui työnteko sanattomalla yhteydellä pienin elein niin, että jokainen meistä tiesi tehtävänsä ja paikkansa, jätti hyvän mielen hyrinän. Ja vaikka tapaamme harvoin, kohtaamiset ovat kuin välillä ei olisi ollut päivääkään.

Päivä meni todella nopeasti. Minä en ole voinut kuvitellakaan, että saunoisin missään porukassa. Mutta niinpä vaan istuimme ja juttelimme saunan lauteilla niin pitkään, että pyrstöt puutuivat ja alkoi tulla heikotus janosta. Taisi se saunakin jo sammua, kun en muistanut edes vilkaista kiuasta… Söimme ja juttelimme ja nauroimme ja juttelimme ja nauroimme. Ruokailun yhteydessä kävimme läpi kanien teurastusta, puutarhan hoitoa ja varhaiskasvatuksen uusimpia tutkimuksia. Ja tiedättekös mitä? Se keskustelu soljuu eteenpäin avoimella ja aidolla lämmöllä vailla minkäänlaista toisten solvausta tai ikävää sävyä. Salliva ilmapiiri on oikea ilmaisu. Jokainen meistä kokee olevansa tärkeä, hyväksytty ja ainutlaatuinen. Ilman mitään ylisanoja, kun niin se vaan on.

Niko tuli kotiin ei niin hyvän hirvenmetsästyspäivän jälkeen. Aina ei vaan voi onnistua. Metsästys nöyryyttää aika ajoin. Onneksi meillä on mukava ilta yhdessä ja lopulta saa köllähtää oman kullan viereen unten maille.

Tänään on ollut onnellinen päivä. Onnellisuus on sitä, että haluaa olla juuri siinä hetkessä ja siinä paikassa kuin on. (Kuvassa on vieraitten tuliaiset: kuivattua mustamarja-aroniaa ja villalankoja)

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s