Hitaasti edeten eteenpäin

Selkäkipu jatkuu edelleen. Välillä vähemmän ja välillä vähemmän, mutta mukana kulkee päivittäin. Onneksi nyt alkoi fysioterapia ja sainkin hyviä ohjeita joiden avulla selkä pitäisi saada kuntoon. Selkää ei voi enää korjata millään hokkuspokkus-keinoilla, mutta on olemassa keinoja, joiden avulla tulen jatkossa pärjäämään. Haluaisin jo oman elämäni takaisin ja vaikka se nyt vähän muuttuukin, niin ei muutos tule olemaan ainakaan huonompaan suuntaan. Kaipaan fyysistä tekemistä ja rasitusta. Kaipaan sitä, kun päivä hurahtaa hetkessä ja huomaa, että taas on aika köllähtää Nikon viereen nukkumaan ja päivän työt on tehty. On vaikeaa vain olla. Ehkä vaikeinta siinä on se, että pää surraa samaan tahtiin kuin ennenkin, mutta kroppa jaruttaa. Olen siis tyytynyt siihen, että jarrutan, pysähdyn, tarkkailen ja tuumailen. Haaveilen jo polttopuiden tekemisestä ja jopa niiden pinoamisesta, joka ei ole välttämättä aina se houkuttelevin puuha. Uskon, että kevät on ihan kohta ja tässä pohdiskellessani olen jo suunnitellut ensi kesän kasvien kasvatuksia. Jotta haaveet voisivat toteutua, minun täytyy olla kunnossa. Ja jotta olisin kunnossa, minun täytyy olla nyt kärsivällinen ja huolellinen siinä mitä teen.

Tänään minun rakas pikkiriikkinen täyttää 17 vuotta. Minun viimeinen villahousu ja äidin pikkutyttö, joka ei ole enää pieni, vaan kaunis nuori naisenalku. Hän suositteli minulle tylsyyteen palapelejä ja sudokuja. Täytyy kokeilla. Nyt ei ole palapelejä, mutta sudokuja kyllä riittää. Monta minuuttia ja sekuntiakin on vuorokaudessa, joita täyttää.

16 munaa koneen hellässä huomassa

Tilasimme aikaisemmin piikkiöläisten maatiaiskanojen siitosmunia ja ne ovat nyt haudontakoneessa ”kypsymässä” tipuiksi. https://kauppa.ellunkanatjamunat.fi/category/3/siitosmunat Toivotaan paljon kanoja ja vähän kukkoja. Siinäpä on yksi puuha mitä olen tehnyt. Hautomakone hoitaa kyllä hautomisen, mutta minä odotan kuin seurapiiritapahtumaa (jota en kyllä itseasiassa edes odottaisi tai jos odottaisin niin paniikin sekaisin tuntein), kun kone kääntää munia. Odotan kuin lottoarvontaa, että mitkä numerot munissa on ylöspäin ja jääkö joku kääntymättä vai kääntyykö kaikki. Kone kääntää noin kahden tunnin välein. Tai no jos tarkkoja ollaan niin noin 2 tuntia ja 5 minuuttia on kääntöjen välillä aikaa. Huvinsa siis kullakin, niinku mullakin…

Pate ei ole yhtään pahoillaan seurasta päivän aikana

Eilen emme viettäneet itsenäisyyspäivää, kuten emme vietä juuri muutenkaan juhlia. Keskustelimme kyllä Suomen itsenäisyydestä ja nykyisestä Suomen tilasta, mutta emme siis varsinaisesti juhlineet. Tai onkohan se niin, että elämä on yhtä juhlaa, ilman erityisiä juhlapäiviä. Ainakin meillä oli juhla-ateria. Taas kerran. Ja hyvää oli!

Hirven ulkofilepihvi, valkosipuliperunoita ja porkkana-palsternakkalisuketta yrteillä maustettuna

Koen edelleen valtavaa syyllisyyttä siitä, etten ole töissä vaan olen kotona sairastamassa. Siksi koen, että en voi kirjoittaa blogia, en tehdä mitään kivaa. Kun jos on kivaa, niin sitten voi olla töissäkin. Mutta kun ei voi. Ja mitähän se kiva sitten olisi. No, ainakin tämä blogin kirjoittaminen. Täytyy antaa isot pisteet Nikolle, että kestää minua nyt ja auttaa arjen asioissa. Onneksi hän jaksaa olla kärsivällinen, vaikka en ole aina ihan herttaisin ihminen, kun ärisen ja puhisen omaa oloani. Mutta kyllä minä yritän parhaani. Lupaan sen.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s