Pakkanen, lumisade, pakkanen, lumisade, pakkanen…

Kotimatka pakkassäässä (- 24 astetta) .

Pakkanen alkaa ärsyttää jo siinä määrin, että se vaikuttaa jo mieleenkin. En muista koskaan odottaneeni näin paljon kevättä. Ymmärrän kyllä, että nyt on se oikea suomalainen talvi lumikinoksineen ja pakkasineen, mutta ei minun silti tarvitse siitä pitää. Puuta palaa, radiossa syyllistetään pienhiukkasten tuottamisesta ja siitä johtuvasta ilmastonmuutoksen aiheuttamisesta. Metsässä koivut taittuvat lumipeitteen painosta ja niistäkään ei ole enää muuhun kuin polttopuuksi. Siis niiksi pienhiukkasiksi.

Koivurukat talven kylmässä ja lumisessa otteessa.

Emme me itsemme vuoksi ämpyile voimatonta vinkumistamme talvea vastaan. Tosi asia on, että eläimet ja koneetkin nauttisivat enemmän lämpimästä. Lumi ei kuitenkaan haittaa kaikkia. Pate on erittäin liikunnallinen yksilö meidän perheessä ja niinpä se valitsee mielummin auratun tien ja umpihangen väliltä sen umpihangen.

Pate ja isin kanssa metsäretki jänisten jälkiä tutkimassa

Minä olen jumittunut sisälle neulomaan. Odotan siinäkin mielessä kevättä, että puikot tipahtaa laatikon pohjalle ja sormet mullassa touhotan pitkin pihamaata. Tässä kaksi kuvaa puikoilta tipahtaneista neuleista.

Tein itselleni Strömsö-paidan Lettlopi-langasta.
Ja pienelle pojalle Harjanne-paita seiskaveikasta.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s