Vaikka meidän kestokykyä edelleenkin lumen sataminen koettelee, satunnaisesti paistava aurinko jo piristää. Tätä olen odottanut ja nyt se alkaa olla lähellä. Kevätvirtapiikki! Neuleita on edelleen paljon neulomatta ja sain uuden maalauskeikankin Oi’iloa-yritykseltä, mutta jostain sitä virtaa nyt riittää. Kanilan siivouskin sujuu kuin tanssi.
Niko kävi pilkillä sillä aikaa, kun minä taiteilin riikinkukkomaalauksen imussa ja haukisipsejähän sieltä nousi. Minä maalasin 7 tuntia ja on se käsittämätöntä miten maalaaminen tai ylipäätään mikä tahansa luova touhu vie mukanaan. Totaalista irtautumista kaikesta.
Valmistaudumme jo siihen aikaan, kun Niko saa ajettua Leylandilla puut metsästä ja polttopuiden teko alkaa. Silloin ei välttämättä ehdi olla joka hetki tuvassa kokkailemassa ja niinpä valmistelemme jo nyt vähän tukevampia välipaloja ja pikaruokaa pakastimeen. Nyt sieltä löytyy karjalanpiirakoita, lihapiirakoita ja itse tehtyä kebabia.
Usko meinaa loppua lumisateiden ja pakkasten kanssa, mutta täytyy vaan luottaa siihen, että vielä joskus kevät tulee ja pääsee mönkimään multaan. Siihen liittyen… On meillä itse tehtyjä kahvisaippuoita odottamassa multanäppien pesua. Kahvi on siihen tarkoitukseen ihan yliveto!
