Miksi ja miten me omavaraistelemme? Kesäkuun suuntana omavaraisuus yhteispostaussarjan osa 6/12.

Omavaraistelun tukikohta

Omavaraistelu on elämäntapa, toivetila ja ikuinen ponnistelujen kohde. Omavaraistelu lannistaa ja onnellistaa. Tuo jonkun verran taloudellista hyötyä ja vie kaiken käytettävissä olevan varallisuuden. Säästöä omavaraistelulla ei saavuteta, mielihyvää kyllä. Mikä sitten ihmisen ajaa omavaraistelemaan? En todellakaan tiedä. Ehkäpä se on jonkinlainen ”minä ite” – ajatteluvinksahtuma. Sillä rahalla mikä omavaraisteluun liittyviin ”hyviin ideoihin” uppoaa ostaisi kalleinta luomua moninkertaiset määrät. Silti tiedän, että tämä on nyt oikein. Suunta on oikea ja tavoite on kirkkaana tähtäimessä. Punainen, hivenen kiemurteleva lanka on Puutteelan pienen maatilan elämässä vahvasti mukana. Se miten tähän on tultu ja miksi elämä jatkuu tästä vahvana ja väkevänä eteenpäin on valtavan suuren tahtotilan syytä/ansiota. Tämä on se mitä me molemmat haluamme ja koemme omaksemme. Niin yksinkertaista se kaikessa monimutkaisuudessaan on.

Meidän omavaraistelumme koostuu tällä hetkellä seuraavista osa-alueista:

  • Riistanliha
  • Kani
  • Kala
  • Kananmuna
  • Marjat ja sienet
  • Hedelmät ja puutarhamarjat
  • Vihannekset, juurekset ja yrtit
  • Polttopuut
  • Käsityöt
Lintukoira Pate kuivaharjoittelee kiinnostuksen ylläpitoa pikkulinnuilla.

Tärkein lihantulolähteemme on riistan liha. Metsästykseen meillä on koko joukko metsästyskoiria: hirvikoira Luka (jämtlanninpystykorva), linnustukseen noutava ja seisova Pate (pienimünsterinseisoja) ja suomenajokoira Pontus. Eli koiristakin voi päätellä mitä lihaa meillä syödään. Hirveä, sorsaa, teertä, kyyhkyä, kaurista (koirat eivät ole mukana tässä metsästyksessä), jänistä ja rusakkoa löytyy meidän pakastimesta.

Riistakäristykset ovat yksi parhaista ruuista.
Patapoikasia kasvatamme kesäaikaan.

Kaneja meillä on ollut nyt vähän yli vuoden. Jo tässä ajassa ymmärrys kanien kasvattamiseen omaksi ruuaksi on kasvanut valtavasti ja suurin ymmärryksen lisääjä on ollut tuotantokani-koulutukset. Kani on varsinaista lähiruokaa! Kanit syntyvät, elävät ja teurastetaan omalla pihalla. Hyviä reseptejä haetaan edelleen, koska tuote on vielä meille aika uusi. Muutama huippuhyvä repepti on jo kokeiltu ja hyväksi maisteltu. Kaninliha on vähärasvaista ja erittäin proteiinipitoista. Terveysruokaa parhaimmillaan!

Kania valkoviinikastikkeessa ja tagliatelleä.
Melkein kahden kilon kuha.

Kalastus painottuu lähinnä loppukevääseen ja alkukesään. Keväällä on hyvä olla polttopuut tehtynä, koska kun kuha syö, niin silloin on mentävä. Luonto sanelee monessa asiassa meidän päivä- ja viikko-ohjelmamme ja niin tässäkin asiassa. Tuulen tyyntyessä ja vesien lämmetessä on vene vesillä ja kylmälaatikko täyttyy kalalla. Niitä sitten nautimme pitkin talvea, koska pilkkikausi on ollut viimevuosina lyhyt ja vähäahveninen. Kalareissuihin yhdistyy eväsretket ja onkin lähes takuuvarmaa, että kun kahvit kaataa mukeihin ja eväät levittää, niin silloin kuha tai kaksi napsahtaa uistimiin.

Yksi parhaista kalaresepteistä on friteerattu kuha hapanimeläkastikkeen ja riisin kera.
Piikkiöläiset pääsivät ulkoilmaan
ja heti muninta alkoi luistamaan.

Joulukuussa 2020 meille kuoriutui piikkiöläisiä tipuja ja onneksemme 10 eloon jääneestä seitsemän oli kanaa. Nyt meillä pollastelee yksi kukko ja 7 kanaa ja VIIMEINKIN kanat aloittivat muninnan. Kyllä sitä jo odotettiinkin. Tammikuussa laitoimme edelliset kanat pois ja omien munien odottelu oli pitkä. Nyt kotkotit munivat verkalleen munia. Pieniä tosin vielä, mutta siitä se lähtee. Nyt kun kanat ja kukko pääsivät ulos on ulkona juttuseuraa ja KUKKOKIEKUU raikaa joka aamu neljän kieppeillä. Johan sitä toki siihen aikaan jo joutaakin herätä…

Ensimmäiset omat maatiaismunat.
Mustikoita näyttäisi tulevan hyvin.

Marjoista poimimme lähinnä vain mustikoita ja lakkoja. Edelleen meillä on vaikka kuinka paljon marjoja pakastimessa ja kohta tulee lisää. Kun kuhan pyynti hiipuu niin marjastus alkaa, näin se luontoäiti pitää huolen järjestyksestä. Niko kerää myös vähän sieniä ja kuivattaa niitä. Minähän en edelleenkään sieniä syö. Ehkä opin joskus, toivottavasti. Ensi viikolla meillä on ajatus käydä katsomassa miten lakan kukinta voi, ainakin pölyttäjiä riittää (itikoita). Jos lakkoja tulee tänä vuonna yhtä paljon kuin viime vuonna, niin en tiedä mihin joudumme niiden kanssa. Silloin iskee lakkamania itikoista huolimatta.

Omenapuun kukat ovat
ehkäpä kauneinta mitä Puutteelasta löytyy.

Viime kesänä istutimme kaksi omenapuuta ja liian paljon mansikoita. Syömme aika vähän marjoja ottaen huomioon miten paljon niitä haalimme, mutta jospa siihen tulisi ensi talvena ryhtiliike. Ajattelin nyt säilöä marjojakin kuivattamalla ja kokeilla, josko niin saisimme syötyä niitä enemmän. Tänä kesänä laajennamme hedelmä-/marjatarhaa ja istutamme lisää omenapuita ja siirrämme viinimarjapensaita samaan tarhaan, helpottaa hoitamista ja kastelua.

❤️ ”Tulkoon satakertaiseksi!” ❤️

Kasvilavat on myös tämän kesän uusi investointi. Nyt täytyy todellakin toivoa, että siinä kasvaa ruokaa pitkälle syksyyn, koska työtä ja ennen kaikkea rahaa siihen on uponnut. Teen myöhemmin oman postauksen kasvilavoista ja sen kustannuksista. Mutta täytyy sanoa, että tämä on ollut taas yksi niitä haaveiden projekteja, jotka nyt toteutuessaan hivelevät mieltä erityisesti. Olen ylpeä meidän kasvilavoista, vaikka ympäristö onkin vielä vähän kesken ja kasvit ovat vielä alkutaipaleellaan. Kasvihuone oli jo meidän tähän muuttaessa olemassa ja meidän on tarvinnut vain vähän kunnostaa sitä. Nyt siellä kasvaa viinirypäleitä, vahapapuja, tomaattia, basilikaa ja salaattia.

Kiitos naapurille!
Nyt on tiilikeskusta viimeinkin valmis.
Meillä on vähän ongelmallinen kiviaidanne tien vieressä, jota on hankala pitää siistinä. Olen hissukseen siirtänyt siihen kasveja, jotka saavat levitä oman mielensä mukaan. Tässä raparperia.
Ja samasta kivikosta lehtiselleriä,
jota emme ole vielä oppineet hyödyntämään.
Hyviä vinkkejä otetaan vastaan.

Yksi merkittävä omavaraistelumme tukipilari on polttopuut. Niiden tekoon liittyy vahvasti viha-rakkaussuhde, joka ehkä kuitenkin kallistuu enemmän sinne lemmekkyyden puolelle. Nimittäin jos ajattelee, miten tyhjä olo tulee, kun polttopuiden teko loppuu. Ja taas kerran olemme vahvasti luonnon armoilla sen suhteen miten polttopuiden teko sujuu vai sujuuko ollenkaan. Kun lopputulemana on kaunis, pitkä polttopuupino niin eihän siitä voi muuta seurata kuin hyvä hyrinä ja sisäinen tyytyväisyyden hykerrys.

Tuotantolinjan kehitys alkaa olla huipussaan halkojen tekemisessä.
Minun puurolusikka
on jo vähän käytössä värjäytynyt.

Käsitöiden osalta minä pidän huolen, että villavaatteet riittävät ja Niko veistelee lastoja, kauhoja ja lusikoita. Käsillä tekemistä on myös ne lukemattomat korjaus, rakentelu ja kohentelupuuhat, joita täällä riittää.

Tämä aihe on minulle tärkeä ja voisin kertoilla tästä loputtomiin, kuten tästä pitkästä postauksestakin huomaa. Jokaisesta omavaraistelumme osa-alueesta voisin kirjoittaa oman postaussarjansa, kirjoittaa reseptikirjasen, kuvata valokuva-albumin. Välillä omavaraistelu vie kaikki voimat ja välillä se saa rinnan röyhistymään. Tavoitteena on saavuttaa tila, missä kaikelle omavaraisteluun liittyvälle on oma paikkansa ja aikansa hallitusti ja hillitysti. Tällöin olisi aikaa ja resursseja vain omavaraistelun ylläpitämiseen. Tiedättehän, sillä tavalla vähäeleisesti ja elegantisti nautiskellen. Ei koko ajan projektista toiseen tukka putkella hiet kainaloissa höyryten ja ajan kanssa kilpaa juosten. Uskoo, ken tahtoo sen ajan joskus koittavan.

Meitä omavaraisuuteen suuntaavia on useita ja yhtä monta erilaista ja mielenkiintoista tarinaa. Kannattaa käydä tutustumassa muihinkin suuntana omavaraisuus yhteispostaussarjan blogeihin (linkit alla). Kiitos tästä yhteispostaussarjasta kuuluu Tsajutin Sadulle ja Korkealan Heikille.

KESÄKUU

Vyöhyke 1

Jovela https://www.omavarainen.fi/l/kesakuu2021/

Apilan kukka https://www.apilankukka.fi/suuntana-omavaraisuus-2021-osa-6-mokki/

Kakskulma https://kakskulma.com/omavarainen-puutarhassa/

Sateenkaaria ja serpentiiniä https://www.sateenkaariajaserpentiinia.fi/2021/06/lopulta-juurruin-minakin.html

Vyöhyke 2

Urban farming kotitarveviljely https://finlandurbanfarming.blogspot.com/2021/06/omavaraistelupuutarhailuni-historia.html

Kohti laadukkaampaa elämää https://varmuusvara.blogspot.com/2021/06/kesakuu-2021.htm

Keltainen kahvipannu https://keltainenkahvipannu.blogspot.com/2021/06/ruokaa-omasta-maasta.html

Oma tupa ja tontti https://omatupajatontti.blogspot.com/2021/06/sukuvika.html

Vyöhyke 3

Tsajut https://tsajut.fi/suuntanaomavaraisuus2021-osa-6/

Rakkautta ja maanantimia https://rakkauttajamaanantimia.blogspot.com/2021/06/suuntana-omavaraisuus-osa-6.html

Harmaa torppa https://www.harmaatorppa.fi/2021/06/omavaraisuutta-vuodelle-2021-kesakuu.html

Metsä Heini https://metsanheini.wordpress.com/2021/06/07/mika-ajaa-kohti-omavaraisuutta/

Mikä Itä https://mikaita.fi/?p=774

Mummon kirja https://mummon-kirja.blogspot.com/2021/06/taustoja.html

Luomulaakso https://luomulaakso.fi/?p=21274

Majalevon pientila https://majalevo.blogspot.com/2021/06/suuntana-omavaraisempi-elama-2021.html

Vyöhyke 4

Puutarhahetki https://puutarhahetki.blogspot.com/2021/06/unelmana-omavaraisempi-elama.html

Korkeala https://www.korkeala.fi/meidan-ajan-lapileikkaus/

Vyöhyke 5

Puutteela https://puutteela.com/?p=682

Vyöhyke 6

Vyöhyke 7

Korpitalo https://korpitalo.wordpress.com/2021/06/07/kesakuu-21-omavaraisteluni-tausta/

12 vastausta artikkeliin “Miksi ja miten me omavaraistelemme? Kesäkuun suuntana omavaraisuus yhteispostaussarjan osa 6/12.”

  1. ”Omavaraistelu lannistaa ja onnellistaa. Tuo jonkun verran taloudellista hyötyä ja vie kaiken käytettävissä olevan varallisuuden”… Se on justiinsa näin 😄 Hyvin on sulla sana hallussa! Terkut Kuusamosta, Mirja (Korpitalo)

    Tykkää

  2. Teidän omavaraistelu on ihailtavan monipuolista. Ajattele jos sen kaiken ostaisi 😉 Kyllä siinä saisi tarakkaansa konttorin tuolilla viivyttää, että kaiken saisi kustannettua. Riistaa ei palkoilla osteta arkiruoaksi 😉

    Tuosta kasvatuslaatikkolasta tuli upea! Kyllä siellä kelpaa kasvatella vihanneksiaan.

    Ihanaa alkanutta kesää sinne!

    Tykkää

  3. Teillä ollaan laaja-alaisesti omavaraisia.
    Tuo tiilikäytävä on paitsi kaunis, se varastoi lämpöä. Minusta tuo lehtiselleri näyttää lipstikalta. Saatan kyllä olla väärässä. Mutta jos se on sitä kokeile keittoihin ja patoihin.
    Me olemme omavaraistelleet jo viisi vuosikymmentä ja nyt voi sanoa, että viimeisinä vuosina se on tuonut taloudellista hyötyä. Pitkää pinnaa kysytään, jos säästäminen on ainoa motiivi.
    Hyvää kesäkuun jatkoa!

    Tykkää

    1. Saatat kyllä olla oikeassakin. Minun kasvien tuntemus on heikkoa. Lipstikalla haettuna löysin heti hyvän hirvipaistireseptin, johon käytetään lipstikkaa. Kiitos! Ei omavaraistelulla tosiaan säästä tässä vaiheessa, mutta parasta elämää tämä kyllä on.

      Tykkää

  4. Rahassa ei voi oikein omavaraisuutta mitata. Jos joskus meinaa laskea kuinka paljon tämänkaltainen elämä maksaa niin nitropurkki saa olla lähellä läheisillä. Olen kuitenkin samaa mieltä tämä tuntuu oikealta mutta on kalista ja aikaa vievää. Runsas satoista kesää niin metsässä kuin puutarhassa.

    Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s