Suuntana omavaraisuus 2021 yhteispostaussarja: Syyskuun aiheena ruuanjatkokäsittely

Enää neljä suuntana omavaraisuus yhteispostaussarjan aihetta tänä vuonna jäljellä. Uskomatonta miten tämä vuosi kulkee hurjaa vauhtia kohti vuoden vaihtumista. Syyskuussa Tsajutin Sadun ja Korkealan Heikin ylläpitämässä suuntana omavaraisuus yhteispostaussarjassa aiheena on siis ruuan jatkokäsittely. Maidon, marjojen, yrttien, lihojen ja kasvisten jatkokäsittely tai mitä meillä itse kullakin omavaraistelijalla on. Meillä jatkojalostukseen tulevat tuotteet saadaan itse kasvattamalla, metsästämällä ja kalastamalla.

Kalaa saimme pakastimeen riittävästi, vaikka välillä tuntuikin, ettei kalaa tule ollenkaan. Nyt kalapakastin on lähes täynnä ja vakuumissa pötköttelee kuha- ja ahvenfileitä. Kalastus loppuu viimeistään silloin, kun kyyhkynmetsästys alkaa.

Kyyhkynmetsästys alkoi 10.8.

Kyyhkyistä ei lihaa saa paljon, mutta grillattuna, paistettuna tai padassa ne maistuvat oikein hyviltä. Kyyhkynmetsästys alkaa jo ennen tuota 10.8. ruokinnalla ja tänäkin vuonna Niko kantoi riistahernettä kyyhkyille useita kiloja. Kyyhkynmetsästyksen jälkeen alkaa 20.8. sorsanmetsästys. Siinäkin työ alkaa jo ennen varsinaista aloituspäivää raivaustöillä ja havaintojen tekemisellä. Tästä vesilintujen houkutteluruokinnasta on keskusteltu tänä syksynä välillä kiivaastikin ja meidän kantamme on selkeä. Olisi toivottavaa, että houkutteluruokinnat kiellettäisiin. Tästäkin aiheesta voisi keskustella loputtomiin. Sorsien määrä on vähentynyt vuosi vuodelta, niinpä tarkan harkinnan jälkeen meilläkin on nyt vähemmän sorsaruokia kuin aiemmin. Metsästyksessä täytyy käyttää maalaisjärkeä ja ymmärtää huolehtia kannan kestävyydestä, eikä saa olla liian mukavuudenhaluinen tai itsekäs.

Sorsanmetsästyksen alkuhuuman häivyttyä alkaa suomenajokoiran treenaaminen, kun koiran saa höllätä irti. Pontus on osoittanut nuorena koirana paikkansa sinnikkäänä ja huolellisena puppelin etsijänä ja haukkujana. Jäniksen metsästys alkoi 1.9. ja metsäjäniksiä ja rusakoita riittää Nikon käytettävissä olevilla metsästysalueilla PALJON. Jäniksestä teemme käristystä, pataruokia ja ajattelimme kokeilla nyt myös jauhelihan tekoa. Uutena jänisruokana kokeilimme stifadoa ja se oli hyvää. Myös kauriinmetsästys alkaa 1.9. ja kauriin liha on mielestäni yksi parhaimmista.

Elokuussa vielä toivoteltiin hyviä huomenia.

Kanien teurastukset on jo aloitettu ja teurastuksia riittää myöhään syksyyn saakka poikueiden kasvaessa. Kaninlihaa olemme laittaneet pakastimeen jauhelihana, kebanina, paloina ja koipina. Kanireseptit ovat osittain vielä kehittelyasteella, mutta hitaasti ja varmasti tuosta proteiinipitoisesta ja vähärasvaisesta tuotteesta saamme valmistettua hyviä ruokia.

Patapoikasten matka pakastimeen alkoi. Kanikebab vaatii vielä pientä hiontaa koostumukseen, mutta maku oli jo kohdallaan.

Syyskuun 10. päivä metsästys jatkuu kanalinnunmetsästyksellä. Samoin kuin sorsasta ja kyyhkystä valmistamme teerestä ja pyystä patoja ja paistamme pannulla herkullisia fileitä. Metso on haavelistalla ja katajanmarjat jo odottavat maustehyllyssä.

Hirvenmetsästys alkaa 9.10. ja Luka on aloittanut myös omat valmistelunsa metsästykseen. Koska edelleen on lämpimiä päiviä koiria täytyy käyttää metsässä aikaisin aamulla. Niinpä Lukakin aloitti hirvien etsimisen aamulla klo 5.00. Tällä kertaa hirviä ei löytynyt, mutta kunto kasvaa kyllä, jos metsässä juoksee 2,5 tuntia ja kilometrejä kertyy 12,3. Jäisi monelta tekemättä.

Elokuun viimeisen viikonlopun hirvien hakua.

Lihan jatkokäsittelyn osalta olemme siis vasta alussa tämän vuoden osalta. Näin kirjoitettuna näyttää siltä, että meidän ruokavaliomme on pelkkää lihaa. Jos ajatellaan, että me suomalaiset syömme keskimäärin 80 kg lihaa vuodessa, niin kyllä lihaa pitää myös olla aika reippaasti. Lisäksi ostamme välillä possua ja naudanlihaa, mutta pääosin syömme riistaa ja kania.

Keittoon omasta maasta.

Kasvisten jatkokäsittely on jo alkanut ja kuivuri hurisee vähintäänkin viikottain. Yrtit, kesäkurpitsat, pavut, porkkanat, mansikat, omenat ja sipulit ovat jo osittain pakastettu ja kuivattu, osa kasvaa vielä nauttien lämpimistä päivistä. Perunaa meillä on vielä paljon ja saamme omia perunoita vielä pitkään. Viinirypäleet kypsyvät hyvää vauhtia ja ajattelin tehdä niistä hilloa tai marmeladia tänä vuonna. Ensi vuoden suunnitelmat ovat jo valmiina ja ei mene puolta vuottakaan, kun ensimmäiset siemenet täytyy kylvää, että saa taas taimia kesäksi.

Kesäkurpitsat raastoin ja pakastin myöhempää käyttöä varten.

Kesäkurpitsaa tuli tänä kesänä vähemmän ja hyvä niin, nyt kaikki mitä tuli tuli myös käytettyä tai säilöttyä. Kesäkurpisapihvit maistuu varmasti talvellakin.

Omenat pääasiassa kuivataan ja käytetään myöhemmin karkin asemasta.

Kun tekee mieli napsia jotain hyvää omena on siihen erittäin hyvä. Tosin eivät ne kauaa kestä, niin herkullisia ne ovat.

Porkkana-palsternakkaa käytämme keittoihin ja patoihin.

Paljon on vielä puuhaa Puutteelassa, mutta työtahti on jo hidastunut. Niko aloitti uudessa työpaikassa elokuun alussa ja minun vuorotteluvapaa loppui tänään maanantaina 6.9.. Hedelmä- ja marjapuutarha on saanut ensimmäisen loikan kohti unelmien toteutumista. Syksyn aikana vielä kylvän perennojen siemeniä ja syyssipuleja, sekä valmistelen jo joitain penkkejä kevään istutuksia varten. Työtä on juuri sopivasti. Ehkä tämä blogikirjoitus ei täysin vastaa nyt annettua aihetta, mutta meillä jatkojalostus on vasta alussa. Yöpakkaset tosin ovat jo todella lähellä ja nyt keikutaan veitsen terällä ehtiikö viimeiset kypsyä vai meneekö hukkaan. Kerätäkö vai antaako olla vielä päivä pari. Kesäkausi on erittäin lyhyt!

Varma syksyn merkki on kanojen sisäkanalaan siirto. Vähän kanoja vielä ihmetyttää ja munintatauko on todennäköinen, mutta hissuksiin totutellen taas talvea kohti.

Meillä ovat blogikirjoitukset olleet nyt jäässä. Tekstiä ei ole tullut ja mietinnässä on ollut mikä näiden blogikirjoitusten suunta ja kohtalo on. Jatkammeko kuten aiemmin, jäsennellymmin vai ei ollenkaan. Päätöstä emme ole vielä tehneet, vuoden loppuun saakka ainakin keikuttelemme näin tunnustellen miltä meistä tuntuu. Olemme käyneet blogikirjoituksissa läpi koko vuodenkierron, niin eipä meillä juuri uutta kerrottavaa enää ole. Elämä jatkuu tuttuna ja tasaisena.

Tässä vielä muiden suuntana omavaraisuus yhteispostaussarjaan osallistuvien blogien linkit:

SYYSKUU

Vyöhyke 1

Jovela https://www.omavarainen.fi/l/syyskuu2021/

Apilankukka https://www.apilankukka.fi/suuntana-omavaraisuus-2021-osa-9-osterivinokas/

Vyöhyke 2

https://varmuusvara.blogspot.com/2021/09/syyskuu-2021.html?fbclid=IwAR0EmLdDO1FRiJhOISPLiZEV7TxpLMw1qyiU-gKWLKedPNdCX9SfVPsFw4w

Oma tupa ja tontti https://omatupajatontti.blogspot.com/2021/09/herukkaurakka.html

Sarin puutarhat https://sarinpuutarhat.blogspot.com/2021/09/nokkosen-ja-lipstikan-kuivaaminen.html

Vyöhyke 3

Tsajut https://tsajut.fi/suuntanaomavaraisuus2021-osa-9/

Rakkautta ja maanantimia https://rakkauttajamaanantimia.blogspot.com/2021/09/suuntana-omavaraisuus-2021-osa-9.html

Mikä Itä https://mikaita.fi/?p=828

Evildressmaker http://www.evildressmaker.com/?p=15881

Caramellia https://caramellia.fi/syyskuu2021/

Majalevon pientila https://majalevo.blogspot.com/2021/09/suuntana-omavaraisempi-elama-2021.html

Mummon kirja https://mummon-kirja.blogspot.com/2021/09/tuotteiden-jatkokasittely.html

Vyöhyke 4

Korkeala https://www.korkeala.fi/omasta-takaa-nenan-eteen/

Puutarhahetki https://puutarhahetki.blogspot.com/2021/09/unelmana-omavaraisempi-elama-makoisia.html

Vyöhyke 5

Puutteela https://puutteela.com/?p=685

Vyöhyke 7

Korpitalo https://korpitalo.wordpress.com/2021/09/06/syyskuu-21-kesan-sadon-jatko-kasittely/

16 thoughts on “Suuntana omavaraisuus 2021 yhteispostaussarja: Syyskuun aiheena ruuanjatkokäsittely

  1. Päivitysilmoitus: Sato säilöön - Mikä Itä
  2. Tämän postauksen alkuosa on itselle tuntematonta, mutta kiinnostavaa, paitsi kalan jatkokäsittelyn osalta. Riistaa saamme vaihtamalla puutarhan tuotteisiin, kun itse emme metsästä ja tuttava taas ei kuluta kaikkea pyydystämäänsä.
    Nuo kuivatut omput ovat parasta karkkia.
    Mukavaa syyskuuta!

  3. Tosi kiinnostavaa lukea metsästyksestä, se on minulle täysin uutta ja outoa asiaa. Meillä ei kotona koskaan metsästetty, enkä myöhemminkään ole siihen päässyt perehtymään. Vaikka ehkä tuntuu että koko vuoden kierto on käyty läpi ja sitä myöden kaikki sanottava on tullut sanottua niin kyllä sitä kuitenkin on kiinnostava lukea kuulumisia. Eiväthän kaikki vuodetkaan ole veljiä keskenään.

    1. Tuokin on totta, etteivät vuodet ole veljiä keskenään. Metsästys on meillä läsnä päivittäin tavalla tai toisella. Kärsin alkukaudesta metsästysleskeydestä, kun hurjimmillaan Niko käy pikaisesti vaihtamassa vaan vaatteita ja metsästyskoiraa ja metsästys jatkuu. Silloin minä yleensä neulon, neulon ja neulon…

  4. Vau miten hienot munintapesät kanoilla! Hankin juuri muutaman kissanvessan, kokeilen jos kanat hyväksyisivät sellaiset pesäkäyttöön. Olisi helppo puhdistaa. Metsästysaiheista on mielenkiintoista lukea kun on itselle vieraampi aihe 🙂

  5. Arvostan suuresti metsästäjiä ja metsästystä itse en ole vielä aloittanut. Toki se on ollut mielessä parikin kertaa mutta jäänyt. Mielestäni se liittyy suuresti omavaraisuuteen ja on omavaraisempaa kuin karjan pito lihoiksi. Ainakaan se ei sido ruokintaan niin suurta resurssia. Mahtavaa metsä onnea sinne tulevalle kaudelle.

  6. Pääsinpä kommentointi kierroksella vihdoin tänne vyöhyke 5:seenkin asti 🙂 Kala ei täälläkään heinäkuussa oikein liikkunut, kun vesi oli +26°c. 😳 Nyt jo ollaan taas saatu siikaa. Ihanaa syksyä 👋🍁

  7. Oliko sulla tuon kanikebabin ohjetta jo täällä jossain, jos ei ole, niin jaksatko laitella joskus? Me itse ei enää kaninlihalla päästä useinkaan herkuttelemaan, kun appiukko nukkui pois, mutta ystäväni kasvattaa kaneja ja ilahtuisi varmasti uudesta reseptistä 🙂
    Aurinkoisia syyspäiviä sinne 🙂

    1. Kebebreseptiä ei ole muualla kuin meidän muistissamme. ☺️ Olen pohtinut, että pitäisikö tehdä oma reseptisivu Puutteelan sivuille, mutta täytyy vielä kokeilla lisää ja kirjata sitten. Nyt ruuanlaitto on vähän sitä ja pikkusen tuota tyylillä kokeilua. Voin siis koota muistiemme syövereistä reseptin ja laittaa myöhemmin. Kuulaita syyspäiviä!

  8. Jäniksen ja rusakonjauhelihasta tulee herkullisia hampurilaispihvejä! Stifadoa olen tehnyt kaninlihasta ja sekin oli herkkua.

    Kyyhkysenliha on mielestäni parasta lihaa, mitä ihminen syödä saa!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s