Lokakuu ryntäsi ennen kuin ehti edes huomata

”Nyt on lokakuu ja minusta näkee sen.. ”, lauloi Juice Leskinen. Minusta ei näy. Puhkun intoa ja virtaa riittää. Toisaalta väsyn, mutta terveellä tavalla. Töissä on taas kerran niin mahottoman ihanat lapset (onko muunlaisia olemassa?) ja kotona riittää tekemistä, vaikka onkin syksy. Olen onnellinen ja kiitollinen tästä lokakuusta. Saimme tehtyä päätöksen, että jättäydymme pois ”Suuntana omavaraisuus” -yhteispostaussarjasta ja jatkamme toistaiseksi omin voimin ja satunnaisesti. Näillä hetkillä olisi lokakuun blogikirjoituksen linkin eteenpäin lähettämisen aika, mutta me emme nyt ole mukana. Kiitos Tsajutin Sadulle ja Korkealan Heikille mukavasta kokemuksesta ja siitä, että he jaksavat pitää yhteispostaussarjaa yllä.

Lokakuussa pääsen käymään myös lasteni luona Helsingissä ja kaikki kolme äidin rakasta on kosketusetäisyydellä. Lokakuussa alkaa myös hirvenmetsästys ja Luka (jämtlanninpystykorva) pääsee töihin. Toivottavasti onni on mukana metsästyksessä ja kaikki sujuu turvallisesti. Aina on pelko susista ja nyt myös kyykäärmeistä. Lisäksi riskinä on maantie ja junarata. Joka ilta, kun kaikki Puutteelan eläväiset ovat kotona turvallisesti huokaisen helpotuksesta.

Lokakuussa on myös syysloma ja sen pyhitän nyt neulomiselle kotihommien lisäksi. Ihanaa käpertyä kuuntelemaan äänikirjoja ja neuloa. Juoda teetä ja nauttia uunin lämmöstä. Tällä hetkellä olen kuunnellut äänikirjoja 76 kpl, joten taidan olla melkoinen äänikirjojen suurkuluttaja. Olen käynyt läpi jo aika monta kertaa punaisten ja valkoisten taistelut, nälän, köyhyyden ja pelon. Murhia, juonittelua, rakastumisia, surua, onnea… Kiitollisena palaan omaan elämääni ja nykyhetkeen.

Metsästysrintamalla on ollut kyllä yritystä, mutta tiukassa ovat sorsat, teeret, metsosta puhumattakaan. Missä ovat nyt ne ennen metsästyskauden alkua tiellä riekkuneet teeret ja pyyt? Ei näy, ei kuulu… Pontus (suomenajokoira) reväytti jalkansa metsällä ja on ollut nyt muutaman viikon sairaslomalla. Niko on erittäin kiitettävästi juoksuttanut Lukaa pidentäen lenkkiä vähitellen ja kuntouttanut Pontusta. Laitan joskus vastamelukuulokkeet korville, kun YKSI koirista pääsee lenkille. Jäljelle jääneet vinkuvat, vikisevät, ulisevat ja vonkuvat ja minulla leukaperät kiristyy. Jos Pate (pienimünsterinseisoja) pääsee lintumetsälle niin Reino (bichon bolognese) ikävöi Patea. Silti kaikki ovat tärkeitä ja ihan kertakaikkisen ihania.

Sisarusrakkautta tarhasta toiseen

Kanien teurastukset jatkuvat edelleen pitkin syksyä. Olemme jauhaneet lihoja nyt jauhelihaksi ja näin helpottaneet kypsentämistä. Takuuvarmasti proteiinipitoista ja vähärasvaista lihaa. Ja todellista lähiruokaa, josta tietää miten eläimet ovat eläneet. Teurastus ei ole mikään iloinen tapahtuma, mutta olen käynyt itseni kanssa keskustelun siitä pystynkö, osaanko, haluanko ryhtyä tähän ja vastaus oli kyllä. Haluan kasvattaa itse lihaa. Olen oppinut teurastamaan kanit itse, vaikka pääsääntöisesti teemmekin sen yhdessä. Taitojen karttuessa työskentely nopeutuu ja tarkentuu.

Olen vakaasti sitä mieltä, että lokakuusta tulee onnellinen kuukausi. Sitä samaa toivotan myös sinulle.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s