Syysloman loppu häämöttää

Syyslomaan on kuulunut sadetta veden, rännän ja lumen eri muodoissa. Tuulta ja tuiverrusta. Niko on metsästänyt ja minä olen neulonut. Loma on lipsahtanut jotenkin vahingossa ohi. Mihin aika taas hävisi?

Kuopus ja mamma

Perjantaina, loman alkaessa starttasimme kuopuksen kanssa kohti Helsinkiä ja kahden vanhemman lapsosen luokse. Esikoisella on pieni pintaremppa ja  muutto menossa ja kävimme purkamassa huonokuntoisen kaapin pois remontin tieltä. Tietenkään meillä ei ollut yhtään jakkaraa tai mitään millä olisi ylettynyt irrottamaan pääliruuvit. Mutta ei hätää! Aina löytyy ratkaisu. (Kuva alla.) Lapset on nyt ja aina äärettömän rakkaita.

Pääsin käymään Helsingissä Menitassa. Voi taivas, mikä ihana paikka! Ostin maltillisesti lankoja, koska minulla oli jo liian monta projektia kesken. Ja kyllähän minulla on lankoja riittämiin. Tästä ihanuudesta innostuneena sain tehtyä kesken olevat projektit loppuun ja siivosin lankalaatikot. Laatikollinen seiskaveikkaa ja laatikollinen erilaisia villa- ja puuvillalankoja. Sitten kun minulla ei ole yhtään mitään muuta neulottavaa ajattelin neuloa jämälangoista (seiskaveikoista) Käsityökekkerin Juuri-paidan. Ohje on jo ostettuna!

Ihan kivasti näitä on vielä jäljellä.
Kaninugetteja, namskis

Ja mitäpäs sitten ruokarintamalle? Teimme kaninugetteja ja huh huh miten hyviä ne oli riisin ja paholaisenhillon kanssa. Ja entäpä kauriista tehty riistakäristys. Suussasulavaa ja niin samettista. Syksy tuo tullessaan uunin lämmittämisen ja ruoka hautuu siellä täydelliseksi. Voi ihanuutta sentään!

Kauriskäristys, perunamuusi ja salaatti. Oijoi…
Teeripaisti, grillattu teeri, teerivartaat,
teeren rintaa, kermainen teeripata…

Metsästysrintamalle kuuluu hyvää ja huonoa. Hirvet eivät kaadu ja se vähän syö miestä. Mutta Pontus on näyttänyt taitonsa ja jänöjä Niko on saanut hyvin. Samoin teeriä on tipahdellut tasaiseen tahtiin. Huom! Niko metsästää kolmen eri seuran alueella, joten yhden alueen ei tarvitse kattaa kaikkea meidän lihan kulutusta.

Pontus ja puppeli

Ilveskin on taas hiipinyt lähistöllä. Toki on varmaan liikkunut aiemminkin, mutta nyt jäljet näkyvät. On se vaan iso kissa. Herättää kunnioitusta ja täytyy toivoa, etteivät kohtaa Pontuksen kanssa metsällä.

Ilpon kissankäpälä

Näköjään nykyään kirjoittelen tänne vähemmän. Suahan tiijä ja nähhä milloin on seuraava kerta. Paineita en ota, vaan ilolla eteenpäin. Tällaista meidän rikkaaseen elämään tällä kertaa.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s